Koodinimi haarniskoitu leijona on kokoelma valmiita elämyksellisiä roolipelejä Suomen historian käännekohdista. Kukin peli on itsenäinen asetelma, jossa pelaajat ottavat osittain ennalta määrätyt roolit ja yrittävät selviytyä kriisistä. Säännöt oppii minuutissa. Ideana on tarjota kattaus historian oppisisältöjen opettamiseen pelin kautta. Näistä voi valita kurssille kiinnostavimmat ja riittävän pieni ryhmä voi selvittää yhden skenaarion kaksoistunnissa.

Ryhmä opiskelijoita saapuu viisipäiväiselle opintomatkalle Italiaan tutkimaan Pompejin raunioita. Asiat saavat kuitenkin yliluonnollisen käänteen ja pelaajien tehtävä on palauttaa asiat normaaleiksi.

Valon maa on erityisesti opetuskäyttöön suunniteltu roolipeli, jonka tapahtumaympäristönä toimii tuhansien vuosien takainen Egypti. Valon maa käsittelee historiallista Egyptiä, mutta sen miljöö ei sijoitu suoraan mihinkään tiettyyn egyptiläiseen aikakauteen. Faraoiden Egyptin historiahan on laskutavasta riippumatta vähintään 4000 vuotta vanha. Vertaamalla sitä perinteiseen, jollain lailla tunnettuun parisataavuotiseen lähihistoriaamme saamme käsityksen siitä, kuinka valtavasta ajanjaksosta on kyse.Niinpä Egyptin historiaan mahtuu paljon suuria mullistuksia ja muutoksia, mutta myös pitkiä rauhallisia ja vakaita aikoja. Valon maassa käsitellään asioita keskimmäisen ja uuden valtakunnan (n. 2000 - 1000 eKr.) elämäntyylin tapaan, sen mukaan kuin siitä on historiantutkimuksella oletettavan todenmukainen käsitys saatu.

Valon maa yksinään ei toimi täydellisenä historian oppilähteenä muinaisen Egyptin suhteen, joskin se antaa kohtalaisen kattavan kuvan sen aikaisista, aiheeseen liittyvistä asioista. Valon maan varsinainen tehtävä on tarjoata historian tämän sektorin perusopetuksen tueksi sitä elävöittävää ja syventävää materiaalia. Käytännössä se tapahtuu siten, että lähdemme tutustumaan muinaisten egyptiläisten elämään useiden kiinnostavien paikkojen ja tapahtumien myötä itse niihin keskustelemalla osallistuen.

Historioitsijat on opetusroolipeli, jossa kukin osallistujista eläytyy useiden vuosisatojen kuluttua tätä päivää tarkkailevan historioitsijan rooliin. Tiedot nykyhetkestämme ovat vuosien kuluessa osittain tuhoutuneet – ehkä jonkun kytkettyä vahingossa verkkoaineistoja pois päältä, ehkä poliittisen johdon haluttua siivota historiaa ideologisista syistä - mutta nyt ovat tutkijat päässeet takaisin aiheen pariin. Kaikesta on jäljellä vain palasia, joiden pohjalta tutkijat muodostavat johtopäätöksiään. Samaa on tapahtunut kautta vuosisatojen, esimerkiksi arkeologeilla oli pitkään tapana väittää “uskonnollisiksi” kaikkia sellaisia esineitä, joille ei voitu päätellä muuta käyttötarkoitusta. Ja siihen asti kunnes havaittiin, että antiikin ajan patsaat ovatkin olleet kirkasvärisiä, kuviteltiin niiden edustaneen puhtaan estetiikan ihannetta pelkistettyine sävyineen.