Tähän keskusteluun on kerätty Sagacis-scifisaagan tiivistelmät. Itse pelistä löytyy lisäinfoa osoitteesta: http://www.otavanopisto.fi/kurssitarjonta/scifi-roolipelisaaga-sagacis

Alkutilanne ennen ensimmäistä peliä

Ryhmänne on taistellut tiensä läpi mutanttivartioiden täyttämien luolastojen legendaariseen leijuvaan Ostrovin kaupunkiin vain huomatakseen, että sen on vallannut kieroutunut tiedemies Dr. Yueh Masaoka.

Masaoka on rakennuttanut keskelle kaupunkia suuren tornin, joka kohoaa kymmenien metrien korkeuteen ja täyttänyt kaupungin kehittämillään epäluonnollisilla pedoilla. 

Näky on päätä huimaava, Ostrovin kaduilla kävelee zombien kaltaisia mutatoituneita ihmisiä, yli viiden metrin korkuisia lihajättiliäsiä, minotaureja, kentaureja, talojen katoilla istuu kivisiä gargoileja sekä tornin ympärillä kiertelee parvi mustia lohikäärmeitä. 

Tilanne ei ole kuitenkaan aivan toivoton, sillä ryhmä on sankarillisesti saanut palautettua Ostrovin Syvän Mietteen, kaupungin suuren tietokoneen takaisin vanhaan loistoonsa eikä se tunnu erityisesti pitävän kaupungin uudesta “hallitsijasta”.

Edessä odottaa väistämättä taistelu, jonka kaltaista ei ole ennen maan päällä nähty.

Hahmoista

Pelin alkutilanne on suoraa jatkoa keväällä pelattuun Sunken -peliin, joten siinä käytettyjä hahmoja saa halutessaan edelleen pelata. 

Peli ei kuitenkaan edellytä aiempaa hahmoa edellisestä Sunken -peleistä eikä edelliseen peliin osallistuneiden pelaajien ole mikään pakko jatkaa edellisen hahmonsa pelaamista. 

Mikäli pakon tai vapaaehtoisuuden sanelemana siis pelaat uutta hahmoa olisi mukava jos ehtisit hieman pohtimaan minkä luontoista hahmoa haluat lähteä pelaamaan.

Uusille pelaajille sekä mielen virkistykseksi vanhoille on kasattu pari tietopakettia Sunkenissa käytettävistä käsitteistä sekä kansakunnista ja korporaatiosta.

Käsitteitä:

http://www.forgeandillusion.net/materials/1/sunken/kasitteita

Kansakuntia ja korporaatioita:

http://www.forgeandillusion.net/materials/1/sunken/kansakuntia_ja_korpo

Osa 1 alkoi massiivisella taistelulla, jossa Masaokan sammioissaan hauduttamat fantasiapedot ottivat mittaa Ostrovin robottikolonnoista ja ilmavoimista. Taistelun ollessa kääntynyt selkeästi jo loppupuolelle tohinaan mukaan liityivät myös “Ostrovin lapset” eli ympäriövän lähisiperian kylien asukit kuokkineen ja kirveineen.

Taistelu voitetiin ja Ostrov oli vihdoin vapaa. Uuden vapauden huumaamana se nuosi taivaisiin julistaen kostoa vastustajilleen sekä kaikille muillekin kapitalisteille maailmassa. Ryhmä tajusi tahtomattaan joutuneensa mukaan kostonhimoisen kommunistikaupungin maailmantuhoamisretkelle mutta reilun 10km lentokorkeus sekä tuhannet kaupungille uskolliset mutantit estivät kaikki käytännön toimet hyvin tehokkaasti.

Ensimmäinen etappi oli Google Liquid. Liquidin vedenalaisen kaupungin ja sen robottivaltiaan Gobblesin kanssa päädyttiin ryhmän vahvalla suosituksella neuvottelemaan (olivat he sentään Ostrovin sankareita, kommunisteja tai ei). 

Liquidin kauniin tornin sisässä käydyissä neuvotteluissa ryhmä sai selville, että kaiken pahan takana onkin New Atlantis, ei suinkaan Google Liquid. Yhdessä Google Liquid ja Ostrov päättivät yhdessätuumin hyökätä New Atlantikseen. 

Lähestyttäessä Atlantista heihin yllättäen otti yhteyttä - ei suinkaan verenhimoinen sotapäällikkö vaan pelokas nörtti "Aksel Møller”, joka aneli Ostrovilta ja Google Liquidilta armoa ja pyysi heiltä edustuksen näkemään jotain niin merkittävää, ettei New Atlantista kohtaan kannattaisi missään nimessä hyökätä.

Pohdinnan jälkeen päätettiin lähettää delegaatio tutkimaan mikä voisi olla niin tärkeää. 

Alhaalta New Atlantiksen suljetusta kaupungista paljastui jonkinlainen kivipaasi, jonka Atlantilaiset väittivät olevan peräisin maan ulkopuollta. Erityistä kiinnostusta oli herättänyt eräänlaiset paiseet paadessa. Delegaatiota paiseet eivät niinkään vakuuttaneet. 

Kuitenkin mahdollisuus siitä, että avaruudesta voisi löytyä tekniikkaa, jolla voisi esimerkiksi tuottaa energiaa ja sitä kautta saavuttaa satumaisia rikkauksia ja rajatonta valtaa oli kuitenkin ryhmälle vastustamaton, kuten se oli Liquidin ja Atlantiksen edustajillekin.

Yhdessä nämän kolme ryhmittymää päättivät solmia väliakaisen rauhansopimuksen ja lähteä kohti kuuta.

Kuussa ryhmää odotti odotusten mukaisesti kuuasema, jota Auto Fusion oli aikoinaan pitänyt tukikohtanaan rakentaessaan kuun fuusioreaktoreita. Kuusta löytyi myös (vähemmän odotetusti) jonkinlainen robomieli. Robomielen kanssa päästiin hyvin juttuun sen otettua hieman wall-e:tä muistuttavan muodon, alkuperäisen muodon aiheuttamien kommunikaatioongelmien jälkeen (jossa mm. hahmot menettivät tajuntansa). 

Asemalla oleskeluaikana Google Liquidiläiset yrittivät kuitenkin sabotaasia. Muu ryhmä ei erityisemmin lämmennyt sabotointiajatuksille ja tilanne kärjistyi taisteluksi, jossa yksi hahmoista kuoli. Robomieli kuitenkin armollisesti soseutti hahmon omalla pienellä blenderillään, näin pelastaen hahmon vakavammalta kuolemalta. Hahmo siis saatiin uudelleen generoitua entiseen loistoonsa, aikaa tosin tähän meni pari viikkoa. 

Odotteluaikana robomieli kertoi ryhmälle löydöksistään ympäri aurinkokuntaa. Se oli skannereilaan havainnut, että Merkuriuksessa, Euroopassa, Titanissa ja Marsissa oli jotain merkillistä ja ehdotti, että ryhmä lähtisi näitä tutkimaan. 

Ryhmä lähti koluamaan aurinkokuntaa. Merkuriuksesta he löyisivät jonkinasteisen huoltamon, joka ei oikein vaikuttanut ihmisten tekemältä. Siellä mm. keskusteltiin tanssimalla ja tuntemalla valoa jonkinlaisten valopylväiden kanssa. Marsista se sijaan löytyi jonkinlainen rakennus, joka sisälsi erilaisia maan tutkimusvälineitä sekä paljon tietoa maan historiasta. 

Jupiterin kuussa Europassa taasen törötti 45 asteen kulmassa muukalaisten avaruusalus uponneena syvälle jäähän ja toinen mokoma oli parkkeerattuna Saturnuksen kuun Titanin kiertoradalle. 

Aluksissa ryhmä lähinnä uiskenteli ja tanssi kaasupalloissa ja sai täten yhteyden aluksien järjestelmiin. Jostakin syystä aikaisemmin kuollut ja soseutettu hahmo oli muita huomattavasti etevämpä liikehtimään ja sain helpommin yhteyden alukseen. Tanssahtelemalla heille lopulta selvisi, että Titanin kiertoradalla parkissa olevasta aluksesta oli valo palanut ja he kävivät hakemassa varaosan toisesta aluksesta. 

Korjauksen jälkeen alus saatiin liikkeelle ja se ajettiin takaisin maan lähistölle kuuhun. Kuuhun päästyään wall-e:n näköinen robomieli ehdotti kaikille, että heidät kannattaisi ehdottomasti myös soseuttaa. 

Siinäpä siis kaikille pelaajille pohdittavaa. Haluatteko, että hahmonne soseutetaan Robomielen toimesta?

Käytännössä soseuttaminen mahdollistaa hahmolle minkätahansa muodon ottamisen, niin pitkään kunhan hahmon paino pysyy samana. Lisäksi soseutuksen etuna on se, että robomieli lisää seokseen nanobotteja, jotka antavat hahmolle “supervoimia”. Todellisuudessahan kyse on vain tekniikasta mutta vaikutukset voivat olla hyvinkin maagisen oloisia, kuten yli-inhimillistä iskujen kestämistä, levitointia, vedessä hengittämistä, tulen luontia tai vaikkapa nahkansa muuttamista hehkumaan kaikissa sateenkaaren väreissä.

Yhtenä pikkubonuksena soseutuksessa on mahdollisuus ottaa menehtyneiden hahmojen tilalle uusi tallenteesta luotu hahmo.

Mitään soseutuspakkoa ei ole ja vaikka soseutusta haluttaisikin ei muotoaan ole pakko muuttaa.

Toivoisin, että miettisitte soseutusta ja mahdollista uutta muotoanne jo valmiiksi, ettei alussa menisi hirvittävän pitkää aikaa siihen.

ps. esim. puskutraktori ja ryhävalas ovat ihan mahdollisia hahmoja mutta saattavat pitemmän päälle olla aika penseitä pelata :D 

Sagacis osa II alkoi trendikkäästi itsesoseutuksella, vain yksi sielustaan huolestunut ryhmäläinen jätti itsensä soseuttamatta. Häntä lukuunottamatta hahmot mutatoituivat ja saivat itselleen erilaisia supervoimiksi luokiteltavia ominaisuuksia, kuten ajatuksella ohjailtavia käsiä, infranäköjä sekä mekaanisia jäseniä. Näiden lisäksi pikkubonuksena hahmot saivat miljardeja nanobotteja virtaamaan suoniinsa. Näiden pikkubottien avulla hahmot saivat käyttöönsä lähes maagisia kykyjä, kuten mahdollisuuden levitoida ja kestää järjettömiä määriä sähköä. Osa ryhmästä jäi Robomielen blenderiin odottamaan parempia aikoja mutta vastineeksi blenderistä putkahti yksi kuusiraajainen hieman ihmis-muurahaishybridiä muistuttava olento. Olento vaikutti varsin mukavalta - mikäli ei ottanut huomioon sen taipumusta tarjota oksentelemiaan aterioita tapaamilleen olennoille - joten hänet otettiin matkaan. Hänen lisäkseen matkaan lähti myös itsensä mustaan unitöhnään säilönyt ex. atlantislainen tiedemies, joka oli nyttemmin muokkaantunut merikäärmeeksi.

Käteväksi osoittautunut blenderi pakattiin kuun lähimaastoon parkkeerattuun muukalaisten avaruusalukseen, hahmot pakastettiin kryokammioihin ja sitten lähdettiin seuraamaan aurinkokunnasta madonreikään poistuvaa signaalia.

Hieman alle vuoden matkan jälkeen matka kuitenkin tyssäsi, sillä alus eli tuttavallisemmin Sectator vastaanotti hätäsignaalin “isänniltään” ja päätti oma-aloitteisesti muuttaa kurssia. Kryokammioista herättyään ryhmä havaitsi olevansa osaksi kaasuuntuneen planeetan kiertoradalla, jota kiersi pieni avaruusasema. Eikä signaalia, jota he olivat aiemmin seuranneet, tuntunut enää olevan missään.

Ryhmä päätti tutustua tähän asemaan hieman tarkemmin. Avaruusasemalta ryhmä löysi muutamia pieniä laskeutumis- ja puolustusaluksia, muutaman unituubin, tanssittavan valopallon, planeetan tutkimiseen tarkoitetun linssiskannerin sekä kasan nauhoitteita, joissa avaruuspukuiset olennot mm. tökkivät yllättävän tutun näköistä paatta valopatukoilla. Asemalta löytyi myös (oletettavasti) edellämainittujen valopatukkaolentojen ruumiit, jotka muistuttivat häiritsevän paljon ihmistä (ollakseen vieraan sumun syömän planeetan kiertoradalla pyörivän avaruusaseman sisällä).

Ryhmä päätti joka tapaksessa pakata tavaransa ja laskeutua planeetan pienelle kaasuttomalle laikulle. Laikun keskeltä he löysivät paaden ja muukalaisten esimerkkiä noudattaen he alkoivat tökkiä sitä asemalta löytämillään sauvoilla. Vierestä katsojille sauvat tuottivat kauniin harsomaisen kuvion paaden pinnalle. Sauvojen heiluttajille toiminta taas aiheutti sensaatiomaisen mielikuvan tunnekimppujen kiertymisestä paaden ympärille, jotka tuntuivat viestivän tuloa ja syntymää erilaisiin aika-avaruuskoordinaatteihin. 

Aikansa paaden kanssa touhuttuaan ryhmästä suurin osa päätti lähteä katsomaan olisiko viereisen lasin kaltaisen kuvun päällä kivaa leijailla. Muutaman kilometrin jälkeen ryhmä törmäsi valtavaan railoon, joka kulki syvälle maan sisään. Railon pohjattoman näköisessä kuilussa löi jatkuvasti useiden metrien levyisiä salamoita, joten ryhmän jäsenet luonnollisesti päättivät hypätä kuiluun.

Sukelluksen seurauksena ryhmän jäsenistä monet voimautuivat valtavasti saatuaan vaihdettua ihmisyyttään huomattavasti kätevämpiin nanobotteihin.

Tässä vaiheessa ryhmä oli sitä mieltä, ettei planeetalla enää ollut heille mitään annettavaa ja päätti siirtyä takaisin Sectatoriin ja jatkaa matkaansa yhteen paadelta tökkimistään tärkeämmän tuntuisista aika-avaruuskoordinaateista. 
 

Koordinaatit johdattivat heidät aurinkokuntaan, jossa näytti olevan hieman maan kaltainen planeetta (ei tosin maa), jota lähestyttäessä alukseen iskeytyi energiapurkaus. Purkauksen johdosta ryhmä päätti ohjastaa aluksensa kuun taakse turvaan miettimään mitä sitä seuraavaksi tekisi. Aluksen skannereilla tutkittaessa selvisi, että myös kuussa tuntui olevan elämää eikä sieltä ollut suuntautunut yhtään energiapurkausta kohti alusta. Päätettiin siis laskeutua laskeutumisaluksella kuuhun.

Kuusta löytyi eriskummallinen ihmisen oloinen myöhemmin maagiksi osoittautunut mies, jonka talo tuntui olevan puoliksi planeetalla ja puoliksi kuussa. Ryhmä tiedusteli Tanan Raiksi itseään tituleeraavalta ukkelilta miten “paasi” -sana kääntyy. 

Tämän seurauksena herra Rai päätti lähteä opastamaan ryhmää kohti paikkaa, jossa uskoi ryhmän kuvaileman kiven sijaitsevan. Planeetta osoittautui suorastaan epätodennäköiseksi paikaksi sisältämään avaruusaluksia tuhoavia energia-aseita, sillä sen asukit tuntuivat elävän käytännössä keskiaikaa. 
 

Matka paadelle oli pitkä ja kivinen ja kulki läpi karhujen täyttämien metsien sekä keskiaikaisten linnoitusten ja päätyi suurelle sotatantereelle. Peikkojen, haltijoiden, örkkien, lohikäärmeiden ja kääpiöiden ruumiiden täyttämän aukion läpi kuljettuaan (luonnollisesti peikkoja sekä örkkejä vastaan taistellen) ryhmä päätyi luolaan, jota asutti pukin sarvilla ja tuliruoskalla varustautunut tulidemoni. 

Demonin kanssa ei ihmeemmin jääty tekemään tuttavuutta, ryhmä käytännössä juoksi sen ohitse toiseen huoneeseen Tanan Rain heitellessä sitä materialisoimillaan kivilohkareilla. Demonin vartioimasta huoneesta löytyi hyvin tutun näköinen paasi, josta ryhmän muutamat jäsenet tunteilivat itselleen lisää koordinaatteja. 

Takaisin tullessa ryhmä keräsi rohkeutensa ja pyysi Tanan Raita jäämään jälkeen taistelemaan demonia vastaan ryhmän muiden jäsenten juostessa henkensä edestä. Herra Rai selvisi yllättäen koettelemuksesta suhteellisen ehjin nahoin (kuten selvisi tulidemonikin). 

Tässä vaiheessa ryhmä oli sitä mieltä, että oli aika palata takaisin alukselle selvittämään mihin uudet koordinaatit heivät veisivät.

Koordinaattien takaa paljastui uusi aurinkokunta mutta ennen kuin kukaan ehti tekemään mitään, ilmoitti alus miehistölle, että aikaisemmin kadotettu signaali oli taas saatavilla.

Tästä on hyvä jatkaa kohti Sagaciksen osaa 3.

Osa 3 alkoi Sectatorin leimuamisella aiemmin kadotetun signaalin löytymisestä. Ryhmä päätti kuitenkin vielä nopeasti skannata aurinkokunnan, johon he olivat juuri saapuneet. Aurinkokunnasta ei löytynyt mitään pientä jäistä tunneliverkostoja sisältävää kuuta lukuun ottamatta. Verkostot eivät olleet yhtä houkuttelevia kuin löytynyt signaali ja ryhmä päätti lentää signaalia kohti.

Sectator lensi kohteeseen ja kryokammioiden ovet napsahtivat auki mutta oven ulkona avautuikin tutun ja turvallisen aluksen rosoisen rungon sijaan tyhjä avaruus! Hahmot joutuivat hetken haukkomaan henkeään ennen kuin tajusivat, että ilmassa oli mm. happea. Kauhun ja säädön päätteeksi vaikutti kuitenkin siltä, että aluksen runko oli edelleenkin olemassa mutta läpinäkyvä.

Hahmoilla vaikutti olevan jopa mahdollisuus hallita mitä aluksen sisäpinta heille heijasti; osa vaihtoi takaisin aluksen pintaan, osa rauhoittavaan metsään ja muurahaismies herkulliseen mätänevään lihaan. Samalla läpinäkyvyys paljastui jonkinlaiseksi lähestymismoodiksi. Lähestymismoodissa heille selvisi, että he olivat suuntaamassa kohti suurta perunan muotoista satelliittia, joka sijaitsi hyvin pahasti kaasun eli ruosteen syömän planeetan kiertoradalla.

Sekaannuksen hieman selkeydyttyä paljastui myös, että kryokammioista ilmaantui kaksi hahmoa enemmän kuin mitä sinne oli tunnelikuun lähistöllä mennyt sisään. Keskustelun jälkeen vaikutti siltä, että he olivat putkahtaneet pihalle Robomielen blenderistä juuri ennen aluksen lähtöä liikenteeseen ja pakattu välittömästi pakastimeen madonreikämatkailun vaaroilta turvaan. Samassa rytäkässä oli yksi hahmoista päättänyt kasvattaa itselleen siivet. Tämän seurauksena hänen ruumiinsa oli muuttunut pieneksi ja rumaksi mutta hänen selkäänsä oli kasvanut komeat kuusi metriset siivet.

Hetken säätämisen jälkeen paljastui myös, etteivät hahmot olleet enää aluksen hallinnassa vaan alusta tuntui hallitsevan “isäntien asema”. Asema eli perunan muotoinen satelliitti tuntui ohjastavan Sectatoria telakoitumaan itseensä.

Telakoitumisen jälkeen ryhmäläiset lähtivät katselemaan minkälainen meininki perunasatelliitin sisäpuolella oli. Sisäpuoli oli täynnä paksua uitavaa kaasua. Kaasun seasta paljastui myös kahdeksan häiritsevän paljon ihmisen näköistä humanoidia, jotka vaikuttavat kommunikoivan kuin yksi olento valo- ja lämpöaalloin pitkin heidän alastomia ruumiitaan.

“Rupattelun” myötä selvisi, että kyseessä on joukko Homo Sagacis lajin edustajia ja että heidän alapuolellaan “perunassa” nukkui useita miljardeja saman lajin edustajia. Kahdeksikko kertoi olevansa nukkuvien vartijoita eivätkä paljon muuta. Väite vaikutti hyvin oikealta, sillä muukalaiset eivät esimerkiksi olleet koskaan aikaisemmin nähneet Sectatorin kaltaista alusta, saati sitten osaisivat lentää sitä. Muukalaiset näyttävät hahmoille kuitenkin historiatallenteen, joka kertoi, että laji oli asunut aikaisemmin “Salus” -nimisellä planeetalla ja joutunut muuttamaan sieltä pois sen “ruostuttua” elinkelvottomaksi.

Samassa rytäkässä maailman väestö oli jakaantunut kahteen eri ryhmään Fidelis ja Infidelis Sagaciksiin. Fidelis ryhmästä osa oli jäänyt kuolevaan maailmaan uskoen, ettei se lopulta tuhoutuisi ja loput heistä olivat lähteneet etsimään Circa-rotua, siinä uskossa, että heidän jumalansa voisivat Sagoja auttaa.

Infidelis Sagat olivat taasen muuttaneet neljään eri maailmaan: Spes Novaeen (aikaisemmin nähty ruosteplaneetta), Nosteriin, Scientiaan sekä Arcamiin eli paikkaan missä he nyt olivat. Historiatallenteesta selvisi myös, että kaikki uudet maailmat olivat myös alkaneet ajan kanssa ruostumaan eivätkä Sagat olleet pystyneet parhaista yrityksistään huolimatta sitä torjumaan.

Ruosteenestoyritysten epäonnistumiset olivat aiheuttanut Scientian ja Nosterin väestössä Quaesitoris -liikkeen synnyn ja maailmojen tanssin seurauksena Quaesitoris Sagacis irtosi muista Infidelis Sagoista ja lähti 90 Sectator-luokan aluksen kera etsimään sopivaa paikkaa, jonne rakentaa Elisiumin -koneen eli laitteen jolla pääsisi niin kauas, ettei ruoste sinne pääsisi.

Sagat eivät osanneet sen kummemmin avata mistä tässä kaikessa oli kyse, joten ryhmä päätti lähteä jatkamaan matkaa. Ensimmäisenä päätettiin lähteä katsomaan miltä historiatallenteessa mainittu Sagojen vanha kotimaailma Salus näytti nykyään. Perillä tilanne oli hyvinkin huono, sillä itse Salus oli muuttunut hieman ampiaispesää muistuttavaksi harmaaksi massaksi ja tiivistynyt noin halkaisijaltaan 4000km palloksi. Palloa päätettiin skannailla, jonka seurauksena selvisi, että keskellä palloa oli paasi, joka vaikutti olevan nyt koteloituneena keskellä ex. planeettaa.

Saluksesta ei tuntunut selviävän enää mitään, joten ryhmä päätti peruuttaa jälkiään taaksepäin ja lähteä seuraamaan Spes Novaen paadesta löytyneitä koordinaatteja.

Ensimmäinen koordinaatti vei urheat seikkailijat aurinkokuntaan, jossa heidän läsnäoloaan ei arvostettu kovinkaan suuresti. Arvostuksen puute ilmeni siitä, että heidän saapuessaan aurinkokuntaan heitä vastaan lähetettiin kymmenen motorisoitua asteroidia sekä sotalaivoja. Ryhmä arvioi, että Sectator ja sen 16 taistelualusta eivät tulisi pärjäämään hyökkääjille ja päättikin katsoa mihinköhän seuraava koordinaatti mahtaisi heitä johdattaa.

Seuraavassa aurinkokunnassa ei tullut vastaan aluksia mutta yksi aurinkokunnan planeetoista vaikutti elämäntäyteiseltä minkä lisäksi se vaikutti sisältävän paaden. Planeettaa lähdettiin tutkimaan muutaman laskeutumisaluksen voimin. Alhaalla planeetan pinnalla paaden vierestä löytyi viidakon keskeltä erinomainen hiekkakenttä, jolle aluksilla oli hyvä laskeutua. Poistuessaan aluksista hahmot huomasivat olevansa pienen puihin, noin 7m korkeuteen rakennetun puukylän keskellä.

Aikaisemmin niin hyvältä vaikuttanut laskeutumispaikka osoittautui kuitenkin myöhemmin varsin huonoksi, kun neljä kaapuihin pukeutunutta hahmoa uhkasi tappaa heidät kaikki (tietystikin viestimällä loitsimallaan Sagaviestintää simuloivalla valoharsolla) mikäli he eivät poistu välittömästi pyhältä maalta. Osa poistui metsään, osa kiipesi puihin ja pari jäi seisoa töröttämään keskelle hiekkakenttää sillä seurauksella, että heidän niskaansa alkoi satelemaan tulipalloja.

Tulipallotulen seurauksena toinen hahmoista käristyi kuoliaaksi mutta toinen heistä sai väisteltyä yhtä palloa lukuun ottamatta käytännössä kaikki pappien heittämät pallot. Hahmo jopa onnistui tappamaan yhden kolmesta papista. Samaan aikaan yksi taistelusta ulos jääneistä hahmoista hiipi laskeutumisalukseen ja ajoi sillä yhtä papeista päin tappaen toisen. Kaksi viimeistä pappia hyppäsi hiekkakentän laidalla olleeseen teslapuuhun (maasta kohoava sauva, josta purkautuu sähköä kohti maata). Toinen papeista ei kuitenkaan kerennyt olemaan puussa kuin hetken, kun sen niittasi hyvin tähdätty tarkkuuskiväärin luoti.

Viimeinen jäljelle jäänyt ei kuitenkaan tuntunut tokenevan millään vaikka sitä kohden ammuttiin valtavia määriä luoteja. Sillä aikaa toisaalla itselleen siivet rakentanut hahmo oli yrittänyt epätoivoisesti päästä lentoon, jotta pääsisi hyökkäämään rakkaan laserleikkurinsa kanssa ilmateitse pappien kimppuun. Viimeisen papin taistellessa teslapuusta hänen onnistui nousta nanobottiavusteisesti siivilleen ja tehdä hyökkäys. Hänen onnistuikin löydä pappia pari kertaa ennen kuin ilmeisestikin yli latauksen seurauksena ko. pappi räjähti repien siipisankarin kappaleiksi muassaan.

Muiden taistellessa oli muurahaismies päättänyt kiivetä puumajaan syömään kyläläisten sapuskat ja kruunasi tekonsa sytyttämällä kylän tuleen. Näiden toimien seurauksena oli kylästä poistuttava niin nopeasti kuin mahdollista, hahmot tutkivat paaden niin nopeasti kuin taisivat, raahasivat kaatuneet toverinsa laskeutumisaluksiin ja lensivät takaisin Sectatoriin parantamaan omia haavojaan sekä soseuttamaan tovereitaan.

Soseutuksen seurauksena siivekkään hahmon siivet katosivat mutta hänen vasen kätensä oli muuttunut jonkinlaiseksi energiakanuunaksi, toinen hahmoista palasi omana itsenään. Kumpikaan ei luonnollisestikaan muistanut mitään mitä oli kuusta lähdön jälkeen tapahtunut. Heille kerrottiin mitä oli tapahtunut, jonka seurauksena hahmot päättivät palata takaisin planeetan pinnalle ottamaan teslapuukylpyjä. Hahmot päättivät viettää ilmeisestikin aivan liikaa aikaa teslapuussa, sillä yksi heistä palasi aivokuolleena ja toinen berserkkinä. Aivokuolemaa pidettiin jatkoa hankaloittavana ominaisuutena ja hahmo tungettiin takaisin blenderiin korjaantumaan mutta berserkkyttä ei berserkki hahmo ei osannut pitää heikkoutena, joten hän jätti blendaukset väliin. Matkaa päätettiin jatkaa paadesta löytyneeseen koordinaattiin ja kas, kryokammiosta kömmittyään ryhmä löysikin itsensä tutusta ja turvallisesta kotiaurinkokunnastaan.

Ensitöikseen ryhmä päätti soittaa vanhalle kamulleen Robomielelle ja kertoa sille hieman kuulumisiaan. Tarinoiden perusteella Robomieli alkoi epäilemään, että olisivatkohan nanobotein terästetyt ihmisruumiit, joista hän oli alunperin nanotekniikan löytänyt olleet mahdollisesti jotain Sagojen kokeita. Selvyyttähän tähän kysymykseen ei saatu. Sen sijaan Robomieli pyysi ryhmää ottamaan yhden hänen teleporteistaan matkaan Sectatoriin, jotta se pääsisi laajentamaan itseen myös toisiin aurinkokuntiin, ryhmä ei jostakin syystä innostunut ajatuksesta. Ryhmän kuulumisien jälkeen Robomieli vastavuoroisesti kertoi maan tilanteesta ja kertoi, että Saharan autiomaasta oli löytynyt jotkin selittämätön myrkkykaasuesiintymä.

Ryhmä päätti lähteä tutkimaan tätä kaasuesiintymää ja lensi kahdella laskeutumisaluksella Saharaan. Autiomaasta ryhmä löysi sen mitä pelkäsivätkin: Ruostetta, vaikutti siis siltä, että vaikka he olivat juuri löytäneet tiensä kotiin, ei sitä tulisi enää kohta olemaan olemassa. Ryhmä pakkasi mukaan näytepurkillisen kaasua ja lähti jatkamaan matkaa. Toinen aluksista lensi Ostroviin ja toinen New Atlantikseen.

Ostroviin lähtenyt ryhmä yritti saada lentävän kaupungin auttamaan ruosteen tuhoamisessa mutta epäonnistui siinä. Tämän seurauksena ryhmä kääntyi New Magadanin asukkien puoleen saaden sieltä vain luoteja niskaansa.

New Atlantikseen lähtenyt ryhmä sen sijaan otettiin ilolla vastaan ja heidät opastettiin hyvillä mielin paasihuoneeseen. Paasihuoneessa ryhmä tutki valosauvoillaan paatta ja sai siitä irrotettua kaksi uutta koordinaattia. Tämän nähdessään Atlantislaiset kuitenkin päättivät haluta pidentää heidän vierailuaan vielä vuodella tai parilla ja kun ryhmä ei sitä halunnut syntyi taistelu, jonka seurauksena yksi hahmoista kuoli. Taistelu kuitenkin voitettiin ja ryhmä pääsi pakenemaan meren syövereistä takaisin alukseensa Sectatoriin.

Sectatorille päästyä ruumis tungettiin blenderiin. Blendauksen päätyttyä matkaa päätettiin jatkaa kohti toista maan paadesta löytynyttä koordinaattia. Koordinaatin takaa paljastui aurinkokunta, jonka yhden planeetan vehreässä kuussa havaittiin paasi sekä jokin pahasti aikoinaan palanut alue. Paaden eikä sen kummemmin palaneen alueenkaan lähelle suoraan päässyt laskeutumaan, sillä viidakko oli varsin paksua eikä kunnollista laskeutumispaikkaa löytynyt. Jouduttiin siis patikoimaan hieman.

Patikointiretken aikana ryhmä tapasi useita kerrassaan outoja eläimiä: Palavia kolibreja, jäätyneitä armadilloja, leijuvia opossumeita, valtavalla vauhdilla kiitäviä apinoita sekä lentävän manaatin, joka paransi jalkansa loukanneen metsäkauriin.

Ryhmän päästyä palaneelle alueelle selvisi, että sen oli aiheuttanut joskus aikoinaan maahan iskeytynyt Sectator-luokan alus. Alus oli tosin täysin kuollut ja nyttemmin teleporttaavien termiittien pesän runkorakenne. Aluksesta ei oikein löytynyt mitään kiinnostavaa, joten ryhmä raivasi tiensä paadelle ja tökki siitä lisää koordinaatteja esille. Koordinaatteja ei irronnut kuin yksi ja ryhmä päätti lähteä seuraamaan sitä.

Koordinaattien päässä olikin jotain odottamatonta. Suunnattoman suuri noin 1AU:n auringosta päässä oleva repaleinen pallo, jonka sisällä ei ollut esimerkiksi planeettoja. Planeettojen sijaan pallon sisällä oli tomua hitaasti kohti pallon pintaa kuljettavia nanobotteja. Ryhmä päätti testata pallon sisäavaruuden turvallisuutta lähettämällä yhden laskeutumisaluksen sen sisälle, sillä tuloksella, että nanobotit alkoivat syödä sitä nopeasti valtaisan pallon raaka-aineeksi.

Aurinkokunnasta ei löytynyt paatta eikä mitään muutakaan mitä hahmot tai aluksen sensorit olisivat ymmärtäneet, joten matkaa päätettiin jatkaa palaamalla takaisin ja lentämällä seuraavaan Spes Novaesta löytyneeseen koordinaattiin.

Koordinaattien päästä avautui aurinkokunta, jonka kaikki planeetat ja olivat täynnä metallirakenteita ja lähiavaruus täynnä avaruusaluksia. Skannatessa alukset vaikuttivat tyhjiltä, eikä muutenkaan aurinkokunnasta löytynyt minkäänlaista elämää - vain valtavasti koneita. Koneisiin kaikkiin vaikutti kulkevan signaali planeetan pinnalla olevasta tornista ja hetken tätä signaalia analysoituaan Sectator ilmoitti pystyvänsä tulkitsemaan sitä ja pyysi ryhmää tekemään muutamia muutoksia laitteeseen. Aiheesta intoutuneena ryhmä lähti alas planeetalle, jossa he joutuivat ohjaamaan aluksensa satojen metrien korkeuteen ja tekemään reiän seinään. Reikä tehdäänkin mutta samassa rytäkässä yksi hahmoista tiputti rakkaan laserleikkurinsa maahan. Ryhmän onnistui kuitenkin Sectatorin avustuksella tekemään muutokset ja Sectator saa tornin ja sitä kautta myös laivaston hallintaansa. Keskuskoneesta löytyi myös tieto neljästä uudesta maailmasta sekä tieto, että jokin älyllinen rotu on aikoinaan jättänyt koneet replikoitumaan ja odottamaan paluutaan.

Ryhmä päätti ottaa muutamia aluksia mukaansa ja lähteä jatkamaan matkaa. Seuraavaksi löytyneestä aurinkokunnasta ei löytynyt oikeastaan mitään muuta ihmeellistä kuin asteroidi, joka sisältä ryhmä löysi pari Saga-alusta sekä yhden vähän suuremman taistelualuksen. Muuta ihmeteltävää aurinkokunta ei tarjonnut, joten matka jatkui seuraavaan koordinaattiin. Koordinaatin takaa paljastui aurinkokunta, josta Sectator havaitsi valtaisan n. 14 km pitkän herneenpalon muotoisen avaruusaluksen. Alus vaikutti kuolleelta ja jäätyneeltä, joten ryhmä päättäi lähteä tutkimaan sitä hieman tarkemmin.

Palkoaluksen kyljestä löytyi ammottava reikä, jollainen löytyi myös vastakkaiselta puolelta. Muutamat hahmoista onnistuivat päätelmään, että jonkin oli täytynyt mennä aluksen kyljestä läpi.

Aluksen sisäpinnat olivat kasvien peitossa ja sen ilmatilassa leijui jäätyneitä hieman heinäsirkan näköisiä kuolleita olentoja.

Aluksesta löytyi myös suuri metallinen pallo, joka vaikutti aiemmin leijuneen keskellä palkoa mutta tippuneen myöhemmin syystä tai toisesta alas.

Ryhmä löysi palkoaluksesta myös pienemmän sirkkaolennon, jonka he pakkasivat mukaan ja kuljettivat oman aluksensa näytehuoneeseen.

Jatkoa seuraa saagan viimeisessä osassa...

Sagaciksen neljäs ja viimeinen osa alkoi palkoaluksen luota, josta hahmot olivat päättäneet kuljettaa eräänlaisen sirkkaolennon sikiön näytekammioonsa.

Sankareiden seikkaillessa ympäri galaxia oli sirkkaolento sulanut ikiroudastaan ja alkanut kasvaa Sectatorin rakenteiden sisään. Hahmot eivät tätä asiaa huomanneet ennen aluksen muuttumista jokseenkin viidakkomaiseksi viherkasvien kasvualustaksi. Seinistä, katosta ja lattiasta puskevien vihannesten lisäksi aluksesta alkoi löytymään myös täysikasvuisia sirkkaolentoja, jotka yrittivät jokseenkin aktiivisesti tehdä tuttavuutta Sectatorin nykymiehistön kanssa etenemällä heitä kohti eräänlaiset kärhämät ojossa.

Tämän seurauksena urhoolliset hahmot päättivät, hakata, polttaa, heittää tyhjään avaruuteen sekä kaikilla muillakin mahdollisilla keinoilla vahingoittaa heitä lähenteleviä sirkkoja. Mikään ei kuitenkaan auttanut ja Sectator oli ja pysyi jatkuvasti pöheiköityvänä sirkkaviidakkona.

Viimeisenä keinona rohkein hahmoista antoi yhden olennoista upottaa kärhämänsä hahmon ohimoon ja kas! Olento ei pyrkinytkään vahingoittamaan sitä vaan pikemminkin kommunikoimaan sen kanssa. Se jopa tarjosi ei-yhteydessä oleville ihmisille niskaistukkaat, joiden avulla kommunikointi onnistui ilman kärhämiä aivoissa.

Kommunikoinnin seurauksena selvisi, että kyseessä oli ns. Circa-rotu tai ennenmminkin Circa-olento, sillä Circat kuten kaikki niiden kasvusto kotiplaneetta myöten olivat yhtä olentoa, joka ajatteli ja toimi yhtenä. Samalla heille selvisi myös Circojen kotiplaneetan osoite. Circoista ja heidän kotiplaneetasta kuitenkin vähän tuonnempana lisää sillä Sectatorin sirkkaongelma ratkaisemiseen tuhraantui lähes koko peli ja paljon muutakin ehti tapahtua tämän tarinan edetessä.

Yksi asioista, joita sirkkainvaasion tutkimuksien lomassa tapahtui oli vierailu eräänlaisten automaattisten sotakoneiden rakennuspaikalla. Koordinaatit paikkaan olivat löytyneet vastaavalta mitä ilmeisemminkin “valmiilta” planeetalta, joka oli jo täynnä automaattisia sotakoneita siinä missä tämä aurinkokunta oli vielä tekeillä.

Pienehköjen skannailujen jälkeen aurinkokunnan kiinnostavimmalta kiviplaneetalta löytyi n. 800m syvä kuilu, jonka sisällä (n. 100m länteen aukon suulta) Sectator havaitsi jonkin “elämänmuodon”. Hahmot päättivät vetää avaruuspuvut ylleen ja mennä katsomaan hieman lähempää miltä tämä "elämänmuoto" oikein vaikutti. Matkalla kuiluun nähtiin paljon automaattisia rahtialuksia sekä hämähäkkimäisiä automaattisia louhintarobotteja. Yksi hahmoista myös putosi n. 100m pudotuksen louhikkoon, selvisi nanobottiensa avulla naarmuitta ja lensi tyynesti takaisin ylös.

Itse elämänmuoto paljaustui timanttikuoreen haudatuksi metallilieriöksi. Yksi hahmoista kaappasi yhden hämähäkkiporista käyttöönsä ja kaivoi lieriön ulos. Lierö toimitettiin takaisin Sectatoriin jossa se aktivoitui ja alkoi keskustelemaan (Sectatorin välityksellä) hahmojen kanssa.

Keskusteluissa selvisi, että lieriö oli vanha Tora Tora -rodun rakentama tekoäly, jonka tehtävänä oli orkestroida sotakoneiden rakennusta. Lieriö tiesi myös, että Torat olivat lähiaikoina vierailleet taas planeetoilla mutta tulleet tällä kertaa selkeästi aiempia aluksiaan alkeellisemmalla laivalla hakemaan paasien harvestointiin tarkoitetut aluksen sekä vieneet kaikki 5 planeettojen paatta takaisin uuteen kotimaailmaansa.

Hahmot päättelivät, että lieriön mainitsema Tora Tora -rodun uusi koti olisi varmaankin siellä missä heitä aikaisemmin tervehdittiin sotalaivaston sekä motorosoitujen asteroidien kanssa. Edellisellä kertaa niin pahalta näyttänyt puollustuslaivasto ei näyttänytkään enää ihan niin pahalta, sillä olihan heillä matkassaan pienehkö laivueellinen automaattisia sotakoneita sekä yksi keskiraskas Sagojen sotalaiva (löytynyt erään asteroidin sisältä hieman aiemmin).

Vihamielinen laivasto sekä asteroidit tuhottii, jonka jälkeen Tora Torille alkoihin jo juttu maistumaan. Torat kertoivat pienen keskustelun jälkeen suunnitelmistaan pelastaa kotimaailmansa ruostumiselta asettamalla sinne 4 paatta suojaamaan sitä. Tyytyväisenä tietoon ryhmä lähti jatkamaan matkaansa seuraavaan aurinkokuntaa.

Aurinkokunta paljaistui Infidelis Quaesitoris Sagojen suurimmaksi saaavutukseksi Elisiumiksi. Elisium itsessään sijaitsi ainakin ihmisfysiikan mukaan mahdottomassa aurinkokunnassa, jossa oli yksi 25km halkaisijaltaan oleva neutronitähti, jonka ympärillä pörräsi hurjaa vauhtia 16 noin 1km halkaisijaltaan olevaa pienempää neutronitähteä. 

Itse Elisiumin kone tai ainakin sen hallintajärjestelmä oli haudattuna suuren kaasujättiläisen pieneen yksinäiseen kuuhun. Hallintalaitteiden kaasupallosta selvisi, että koneen tarkoituksena oli luoda moniste aurinkokunnasta ja lähettää se 10 000 vuoden aikalooppiin, jonka sisällä aurinkokunta eläisi ikuisesti turvassa ruosteelta.

Koneen lokitiedoista selvisi myös Imitatores Infidelis eli Arcamista löytyneiden nukkuvien Sagojen tarina. Heistä 60 Sectatorillista oli lähtenyt rakentamaan nanobottikokeita useisiin maailmoihin, kuten Narvanaan, Laedaan sekä meidän omaan pieneen maahamme. Kokeiden perimmäisenä tarkoituksena oli saada luotua aikaan “Globum Confasciculatum” - eräänlainen ruosteenkestävä Dysonin pallo sekä ruosten kestäviä Sagoja ja eläimiä sitä kansoittamaan.

Viimeisenä lokimerkintänä koneesta löytyi tieto, että  Quaesitoris Sagacikset pitivät ajatusta huonona ja katosivat aikalooppiin.

Hahmot pohtivat hetken asiaa ja päättivät, etteivät haluaisi pelastaa vain itseään pomppaamalla itsekin aikalooppiin pyörimään ja jatkoivat matkaansa eteenpäin.

Tässä kohtaa hahmot saivat tietoonsa (läpi kärhämien aivoissa) Circa rodun kotiplaneetan sijainnin ja päättivät lähteä käymään välillä siellä.

Planeetta oli lupausten mukainen vihreä yksittäinen organismi, jonka kasvustot ylettivät niin maalle, merille kuin lähiavaruuteenkin (palkoalusten helminauhana ympäröimässä planeettaa). Hahmot johdatettiin planeetan pinnalle, josta he löysivät osaksi planeettaan sulaneita Sagoja. Sagat kertoivat, että he olivat organismin kanssa “yhteydessä” ja voisivat milloin haluasivat poistua sieltä mutta eivät missään nimessä halunneet tehdä sitä.

Sagojen hyvistä kokemuksista rohkaistuneena taasen yksi rohkea päättää uhrata itsensä sulautettavaksi organismiin. Sulautumisen aikana hahmo saa tietoonsa, että kyseinen organismi on muinaisen kasvikansan eli ns. Satio -kansan luoma suuri yhteistietoinen entiteetti, jonka kukoistuksen päivät ovat selkeästi takanapäin, sillä nykyään suurin osa sen voimista meni ruosteen torjumiseen ja hengissä pysymiseen. Samalla heille selvisi missä tämä muinainen Satio-kansa oli aikoinaan asunut.

Hahmot päättävät käydä vierailulla Satio-kansan planeetalla ja komensivat Sectatorin lentämään heidät sinne vievälle portille.

Paikka osoittautuu eräänlaiseksi valtavaksi lähinnä kasvaneen oloiseksi telakaksi (kivettyneen oloisia “juuria”), jonka kulmaan Sectator itsensä pakkeerasi. Itse telakan sisällä kulki erilaisia teiksi muodostuneita kaasuvirtauksia, joista osa oli jopa ihmiselämällekin suotuisia. Aikansa seikkailtuaan hahmot pääsivät kuin pääsivätkin “Tien” suulle, joka oli n. 10m leveä kiekko, johon kaasuvirtaukset johtivat.

Tien suun edessä oli pieni koroke, jota lähestyttäessä se syöksi sisästään ulos n. 5 metrisiä oksia, jotka pyrkivät sulkemaan sitä lähestyvän olennon sisäänsä.

Taas oli yhden rohkean aika astua esiin ja antautua oksien syleilyyn. Oksien sisällä hahmolle avautui mahdollisuus nähdä jonkinlaisen reijän läpi kauas avaruuteen ja avata sinne portteja. Yksi porteista vaikutti johtavat tyhjän avaruuden sijaan kiinteään mustaan juurakoiseen tilaan. Hahmo päätti valita tilan, joka aiheutti kiekon kääntymisen sekä mustan reijän avautumisen siihen.

Osaa hahmoista musta reikä kammoksutti siinä määrin, etteivät he uskaltaneet mennä sisään. He jotka uskaltautuivat imeytyivät käsittämättömällä vauhdilla sisään putkeen ja putkahtivat toiselta puolen hyvin vieraan näköiseen ympäristöön. Paikka johon hahmot saapuivat vaikutti heidän silmiinsä lähinnä kivettyneistä juurista ja kasveista muodostuneelta tornilta, jonka “parvekkeelta” oli nähtävissä, että sitä ympäräivä lähiympäristökin oli silminkantamattomiin saakka vastaavan “kasviarkkitehtuurin” peitossa.

Tornin yhdestä tilasta löytyi suuri musta aavemaisesti aaltoileva lampi. Lampi aiheutti useissa hamoissa kauhua mutta vihdoin kun yksi heistä uskaltautui koskettamaan sen pintaa hyppäsi hahmo noin 6 miljardin päähän tulevaisuuteen, tilaan jossa heitä odotti planeettojen kokoisia energiajättiläisiä.

Ilmeisestikin pakokauhuisena kohtaamistaan olennoista hahmot keskustelivat jättiläisten kanssa vain hyvin lyhyen aikaa ja saivat tietoonsa käytännössä vain sen, että ruoste on osa luonnollista universumin vaihden muutosta eikä sille voisi tehdä mitään. Muutaman miljoonan vuoden päästä koko universumi olisi "ruostunut".

Ruosteen lopullisen voittamisen mahdottomuuden seurauksena hahmot päättävät harvestoida nipun vähemmän kaivattuja paasia, viedä ne kansoittettuihin aurinkokuntiin, kuten Maahan, Arcamiin, Narvanaan, Nankuuhun sekä Laedaan ja lopulta päättivät itse muuttaa eläköitymään Laedaan.